Kanskikuva

Kanskikuva

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kun Pikkuponit ja Yksisarviset kesälaitumille kirmasi!

Nyt se odotettu hetki viimein koitti, kun sai virittää työmeiliin out-of-office-viestin neljäksi viikoksi. Neljäksi! Ihan järjettömän hyvä fiilis! Mennyt talvi ja kevät ovat olleet aikamoista myllerrystä ja muutosta, ja vaikka suuntaus on ehdottoman positiivinen, on se silti - eritoten se maailman pisimmältä tuntunut muutto, linkki täällä - syönyt voimavaroja ja saanut odottamaan kesälomaa. Nyt, kun kesä on kuin varkain alkanut jo parisen viikkoa sitten (!!!!!), on ihanaa jäädä lomalle ja fiilistellä kesää tietäen, että tämä on vasta alkua.

Pidän elämäni ensimmäistä kertaa - muistaakseni :D - neljä viikkoa lomaa yhteen pötköön, joten varmasti pääsee irti arjesta ja ladattua akkuja. Myös kotiympyröistä -ja askareista irtautuminen pariksi viikoksi edesauttavat asiaa. Niin kivaa, kuin arkikin nykyään on, olen todella onnellinen päästessäni ollamöllöttämään pariksi viikoksi auringon alle jonkun muun hoitaessa ruokahommat ja aikalailla kaiken muunkin.




Suunnistamme neiti K:n ja ystävien kanssa ensi viikolla tuttuun Alanyaan ja siinä missä äiti odottaa täydellistä rentoutumista (ja efestä :D), odottaa neiti K uimistouhuja ja sitä, että saa joka päivä syödä jäätelöä, jos haluaa. Lennämme ensimmäistä kertaa Antalyan sijaan Gazipasaan, jossa meitä odottaa kimppakyydin sijaan priva-kuljetus hotellille. Gazipasahan on ihan Alanyan kupeessa, joten matkan pitäisi taittua sujuvasti alle tunnissa, mutta koska ollaan Turkissa, you never know. Antalyastahan matkaa saa taittaa joskus kolmattakin tuntia, joten aamulennon ja aikaisen herätyksen jälkeen on ihan miellyttävää, ettei tarvitse montaa tuntia odotella enää hotellille pääsyä. Asustamme pariviikkoisemme lapsiperheille suunnatussa hotellissa ja viime syksyn reissun kokemuksen perusteella bookkasin meille myös all-inclusiven. Kertaakaan ei pitäisi joutua miettimään ruokailukuvioita, koska evästä on tarjolla varsin tiuhaan tahtiin. Varmasti käymme parin viikon aikana syömässä muuallakin, mutta ennenkaikkea helppouden takia järjestin myös reissun ruokapolitiikan ikäänkuin etukäteen.







Aika hyvässä jamassa tuntuisi lomameininki siis olevan, kun ainoa pienoista päänvaivaa aiheuttava asia on reissun takia parin viikon pesäero rakkaastani. Olen kohtuullisen varma, että ensimmäisen lomaviikon jälkeen olisin valmis lennättämään myös elämäni miehen Välimeren maisemiin, mutta yritän kuitenkin kestää. :D First world problems, juu sii.

Myös neiti K lomailee neljä viikkoa - mahdollisesti jopa viidennenkin - joten eilen sekä omat kollegani töissä, että neiti K:n hoitotädit ja "hoitokollegat" saivat tuoreita mokkapaloja loman kunniaksi.Itse puolestani nappasin loman kunniaksi kotiinviemisiksi pullon proseccoa ja istuin tyytyväisenä ulkona nauttimassa auringosta, parveke-piknikistä ja kotipedikyyristä.




Nyt lopetan kesälomafiilistelyn - hetkeksi -, siirryn muihin tehtäviin ja toivottelen kaikille oikein ihanaa ja lämmintä kesäviikonloppua! #oispaainakesä

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Jääkaappikiksejä ja helppo feta-pekoni-pastasalaatti

Joskus viime syksynä eteeni putkahti seuraamieni blogien listalla postaus, löytyy täältä, jossa oli ehkä pähein ikinä näkemäni jääkaappi! Siis miettikää miten niinkin arkinen asia, kuin jääkaappi voi saada ihmisen innostumaan. Bongaamastani jääkaapista löytyi muunmuassa jääpalakone, ja muutenkin yksilö oli kovin tyylikkään näköinen. Lisäämme masiinan siis I want/to-do-listalle, josta löytyy asioita laidasta laitaan: Osan aikaa vuodesta jossain lämpimässä asumisesta jääkaappiin.

Olen pitkään haaveillut isosta jääkaapista; sellaisesta, jossa koko kaappi on jääkaappia ja pakastinosasto löytyy omana kaappinaan vierestä. Inhoan sitä, että kaappi pitää kauppareissun jälkeen tunkea täyteen, ja jos jotain sieltä haluaa on ensin suoritettava pienoinen purkamisoperaatio, jonka jälkeen taas ängetään ja sovitellaan. Not my piece of cake. Muuton myötä tämäkin pieni, arkipäivän haave toteutui ja ajjettä kuulkaa niin oli odotuksen väärtti! Nyt mahtuu salaatit, maidot, jogurtit, juurekset, vicyt ja skumpat samaan kaappiin, samaan aikaan, ja ovat sieltä saatavillakin vielä kohtuullisen helposti, ilman suurempia, edellämainittuja operaatioita.




Tykkään kattaa ruokapöytään miljoona kippoa ja kappoa ja esimerkiksi kurkut, tomaatit ja salaatit löytyvät useimmiten meillä eri astioista, joista jokainen saa napata omalle lautaselleen mieluisimmat. Tämä tekee sen, että paitsi ruokapöytä, myös jääkaappi on kohtuullisen täynnä kaikenmaailman astioita (I want/to-do-listalta löytyy myös isompi keittiönpöytä, vaikka kohtuullisen kokoinen nykyinenkin on). Säilön aika vähän ruokaa muoviastioihin, ja nätteihin lasikulhoihin ei useimmiten ole kansia, mutta pikkulautasten avulla saa astioihin paitsi kannet, myös pinottua niitä jääkaappiin nätisti päällekkäin. Pieniä, arkipäivää helpottavia niksejä, joilla säästää paitsi jääkaapista tilaa, säästää myös muovijätettä, kun ei käytä muovikelmua - oma henk.koht. inhokkini, joka ei vaan ole mielestäni käyännöllinen(kään) missään muodossa - tai pieniä muovipusseja. Kun muoviastoita käytetään ruokaa säilöttäessä itselle nousee ehkä vielä ympäristöasioita enemmän mieleen se, mitä purnukoista ruokaan irtoaa ja millaisia kemikaalihiukkasia ja epäsuotuisia aineita sitä kautta elimistöömme pääse. En jaksa olla monissakaan tämän sortin asioissa - valittavasti - kovinkaan valveutunut, mutta yksi pienikin asia on aina kotiinpäin.




Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta ja tykkään tehdä ruokaa. Siinä, missä toinen selaa vaikkapa autoilmoituksia, minä selaan reseptejä. Tykkään etsiä uusia ruokia niiden arkisten rinnalle ja etenkin näin kesällä ruoanlaiton helppous plus keveyskin on iso plussa. Kaupasta tarttuu useimmiten mukaan niitä samoja juttuja, vähän tietysti kauden ja vuodenajan mukaan, mutta on tiettyjä juttuja, joita jääkapistamme löytyy lähes aina: Maitoa, jogurttia, kananmunia (paitsi ne eivät asusta jääkaapissa, mutta enivei), sitruunamehua - sitä keltaisessa, pienessä purnukassa olevaa, jota käytän lähes ruokaan, kuin ruokaa ja etenkin kesällä myös jääveden kaverina -, voita, parsakaalta, kurkkua, porkkanoita, perunaa ja lapsiperheen perusevästä, jauhelihaa. Niin ja tietysti ketsuppia, koska neiti K söisi ketsuppia vaikka puuron kanssa, jos saisi. Myös pinaatti ja fetajuusto ovat tänä keväänä olleet kovassa huudossa. Aika peruseväitä siis.




Mitä teidän jääkaapistanne löytyy aina ja onko ruokahommat lähellä sydäntä? Alla vielä kesän kunniaksi helppo feta-pekoni-pastasalaatin ohje; täydellistä ruokaa lämpimiin päiviin.

5 dl (täysjyvä)pastaa, esimeriksi perhos -ja/tai fusillipastaa
paketti pekonia
fetajuustoa
babypinaattia
kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
sitruunamehua
aromisuolaa
sitruunapippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta, lisää sekaan loraus oliiviöljyä ja maun mukaan aromisuolaa ja jäähdytä. Suolan voi toki lisätä jo keitinveteen, jos haluaa. Paista pekonit rapsakoiksi ja silppua pieniksi paloiksi. Huuhtele pinaatit ja tomaatit, valuta. Leikkaa pinaatteja halutessasi pienemmäksi ja halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita kaikki keskenään, mausta sitruunamehulla ja sitruunapippurilla, ja kaada/leikkaa fetajuusto koko komeuden päälle ja kääntele sekaan. Itse rakastan fetaa, joka myydään isompana palana, enkä (enää) haksahda kevytversioihin. Ohjeesta tulee isohko kulhollinen, josta riittää useammaksi kerraksi. Täydellinen lounaseväs töihin! Mikäli haluat kevennetyn version, vaihda pekoni kinkkusuikaleisiin ja laita fetaa vain näöksi.

Kuvat: Pixabay

lauantai 19. toukokuuta 2018

Elonkerjuu - ja siivet kestää!

Olen intohimoinen musiikinkuluttaja. Musiikki piristää, parantaa, antaa potkua ja rauhoittaa. Helposti saatavilla oleva asia, suuri vaikutus. Musiikki voi viedä tiloihin, toiseen todellisuuteen ja antaa mielettömiä elämyksiä. Se sopii arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun, aikuisille ja lapsille.




Ennen neiti K:n syntymää kiersin kohtuullisen ahkerasti keikoilla, ja yleensä autonnokka näytti sinne, missä olisi lauteilla Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, sittemmin useimmiten pelkkä Elonkerjuu, vaikka myös artisti Tähkän keikkakunto on noin kerran vuoteen käyty toteamassa (ja kova sekin on). Bändi on kulkenut mukanani - vai kenties toisinpäin :D - viimeiset 13 vuotta ja noihin vuosiin mahtuu muistoja, jos jonkinlaisia. Bändin keulassa on nyt kolmas laulaja, Osku Ketola, ja niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, vaikka originaalia ei kukaan korvaakaan. Bändi on siis uuden laulajansa kanssa työstänyt uusia biisejä ja tehnyt tänä keväänä paluun lavoille puolentoistavuoden tauon jälkeen. Olin aluksi melkoisen vaihtelevilla fiiliksillä jälleen uusien kuvioiden suhteen, vaikka laulajavalinta olikin mieleeni heti, kun asia julkistettiin. Silti vähän mietitytti, koska hyvässä muistissa oli vielä edelliset uudet kuviot. Puolisalaa takavasemmalta hiipi myös mieleen, että yritetäänkö tässä nyt lämmittää jo jotain kertaalleen - tai pariin kertaan? - viilennyttä keitosta. Ei yritetty: Uusi materiaali osoitti, että nyt on tulilla ihan uudet keitokset. Fiilistelyjäni keväällä ilmestyneestä sinkusta, Saanhan Mä Tulla Viereesi, plus biisin video löytyy täältä. Mainittakoon, että ryhmän toinen sinkku, Mä Oon Oikees, Ketolan äiteen poika laulajanaan ilmestyi eilen perjantaina, 18.5., ja kesärundin bändi aloittaa 2.6. legendaariselta Teuvan Kaarihovilta. Bändin kuulumisia ja muut kesän keikat löytyvät täältä.




Mutta asiaan! Olin tulossa kertomaan, että kävin katsastamassa bändin nykyisen keikkakunnon vappuaattona toisessa legendaarisessa maakunnan mestassa, Kauhavan Tiikerissä. Tiikeri ei vuosien varrella tunnu muuttuvan mihinkään, mikä tavallaan on lohdullista, vaikka syytä ehkä pieneen - tai vähän isompaankin - päivittämiseen olisi. Bändi nousi lauteille puolenyön jälkeen ja fiilis oli ensisoinnuista kuin olisi kotiin tullut. Hassua, miten jotkut tilanteet vaan tuntuvat kotoisan tutuille. Ehkä asetelma on sama, kuin hyvä ystävän kanssa: Ei haittaa, vaikka näkemisten välillä menisi aikaa pidempäänkin; voidaan jokatapauksessa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Fiilistä vahvisti entisestään Oskun varma, rauhallinen ja (vaikka ei verrata saisikaan, mutta kamoon) edeltäjiinsä verrattuna eleetön esiintyminen. Miehellä on upea, upea ääni, eikä Elonkerjuu olisi Elonkerjuu ilman viulua, joten artistin instrumentti istuu kuvioon täydellisesti. Vanhat biisit soivat komeasti, vaikka onkin kappaleita, jotka sopivat ainoastaan Laurin suuhun, sekä tekstejä, jotka henkilöityvät hyvin vahvasti taiteilija Lagströmiin, joka siis toimi bändin laulajana Laurin jälkeen. Odotan uutta materiaalia kuitenkin ehkä suuremmalla mielenkiinnolla, kuin koskaan aikaisemmin, ja eilen ilmestynyt sinkkubiisi Mä Oon Oikees on ainakin keikoilla tuntunut päässeen jo suureen suosioon, myös allekirjoittaneella. Neiti K:kin tykästyi biisiin kuunneltuaan sitä eräältä keikkavideolta ja lauleskeli muutaman päivän kolmevuotiaan auktoriteetilla "sä oot vääräs ja mä oon oikees". Biisi on takuuvarmaan Kerjuuta ja lyriikat osuvat tämänpäivän (some)maailman oikkuihin, touhuihin, mielensäpahoittamiseen ja päsmäröintiin enemmän, kuin osuvasti, koska hei; minoon oikees ja sinoot vääräs. 

Elonkerjuu siis porskuttaa ja bändillä on varsin vahva fanikanta, vaikka tyyppejä ei niin julkisuudessa tapeetilla näekään. Vaikka ihan Laurin kaliiberin kiertuejunaa ei bändistä ehkä saakaan - tai jää nähtäväksi?! - niin musiikki ja livevedot puhuvat puolestaan. Bändi on iskussa ja tuntuu tekevän asiat juuri siten, kuin huvittaa, kuitenkaan unohtamatta fanejaan. Isot peukut ja tsempit bändille (ja meille mukanakulkijoillekin); jännän äärellä ollaan jälleen kerran. #ilmanteitäeiolemeitä




Kuvat: Teppo Kangas

tiistai 15. toukokuuta 2018

Kun kaipaus värittää kevättä

Enkeli-veljelleni.

Kaipaan sinua, kaipaan lähes päivittäin.
Kaipaan läsnäoloasi, nauruasi ja äänetöntä tukeasi.
Kaipaan tietoa siitä, että olet yksi elämäni tukipilareista,vaikka mitä tapahtuisi.
Kaipaan ystävyyttäsi, kuuntelevia korviasi ja suurta sydäntäsi.
Kaipaan samanlaista huumorintajuasi ja herkkää mieltäsi.
Kaipaan yhteisiä juttutuokioita ja yhdessä vietettyä hiljaisuutta.

Haluaisin sinut syliini, että voisin rutistaa lujasti.
Haluaisin jutella, nauraa ja iloita kanssasi.
Haluaisin valaa sinuun uskoa itseesi, sekä hyvyyteesi.
Haluaisin sinun tapaavan siskontyttösi ja hänen perheensä.
Haluaisin kertoa sinulle, että olen onnellinen.
Haluaisin, että olisit täällä iloitsemassa kesästä, lämmöstä ja valoisista öistä.

Uskon sinun tietävän ja näkevän miten paljon sinua kaivataan ja rakastetaan.
Uskon sinun tietävän, että sinua ei ikinä unohdeta, lakata kaipaamasta, tai rakastamasta.
Uskon sinun iloitsevan kanssamme, kun olemme iloisia, surevan, kun olemme surullisia.
Uskon sinun olevan onnellinen, kun näet meidän olevan onnellisia.
Uskon sinulla olevan hyvä.
Uskon meidän tapaavan taas, kun on sen aika.

Rakkaus on ikuista.


Kuva: Pixabay



keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Maailman pisimmältä tuntunut muutto

Nyt se on vihdoin ohi, paketissa ja maalissa! Muutto nimittäin, omasta mielestäni maailman pisimmältä tuntunut sellainen. Luovutin viime viikolla vanhan kotimme avaimet uudelle omistajalleen ja yllättäen olo on varsin kevyt. Ei tietoakaan enää epämääräisestä haikeasta fiiliksestä, vaan mieli on ainoastaan iloinen ja onnellinen. Kaikella on aikansa, ja nyt oli selvästi aika siirtyä eteenpäin, vaikka jäänkin kaipaamaan maailman parasta naapuriani. Kuinka moni voi kertoa saaneensa naapuriltaan vastapaistettuja vappumunkkeja, kauppakassin portaille kannettuna noro-viruksen jyllätessä, lastenhoitoapua, glögi-seuraa, tai jeesiä nurmikonleikkuu-hommissa ja lumitöissä? Minä voin, yya-sopimus naapurin kanssa on viime vuodet ollut voimissaan. Lämpimät kiitokset Miia! Onneksi välimatkaa ei nytkään mahdottomasti ole, vaikka apu onkin kauempana, kuin ainoastaan seinän takana.  


"Elsan värinen" huone <3


Tuntuu, että viimeinen kuukausi on pyörinyt pelkästään muuton ympärillä. Ei ole montaa iltaa, etten olisi muuttotouhujen parissa tavalla tai toisella puuhaillut. Laatikoita ehdittiin pakkaamaan ja purkamaan jo pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika, joten nyt tekee mielellään vapaa-aikanaan jotain muuta. Edelleen uuden kodin nurkissa lojuu pari purkamatonta muuttolaatikkoa ja jokunen hassu jätesäkki, mutta se ei tässä konkurssissa ole enää juuri mitään. Yhtälö työt + lapsiperhearki +  muutto ei ole sieltä helpoimmasta päästä selvittää, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavaa muuttorumbaa jaksan ajatella sen verran, että jahka se jossain vaiheessa eteen osuu, otan suosiolla muuttolomaa töistä, enkä edes yritä repeillä samaan tapaan, kuin tänä keväänä. Pieni vinkki siis kaikille muuttoa suunnitteleville lapsellisille: Loma + muutto = stressivapaampi fiilis. Viime viikkojen rutistus on tuntunut sen verran railakkaalta, että ihan heti ei tee mieli alkaa uudelleen kamoja pakkaamaan. Vannomatta kuitenkin paras, vaikka etuovi.com ei tällä hetkellä ihan hirveästi jaksakaan kiinnostaa.


Sinisen huoneen omistajassa asuu pieni shoppailija


Uusi koti tuntuu kaikinpuolin hyvältä, valoisalta ja kohtuullisen toimivalta. Erityisesti neiti K on innoissaan omasta huoneestaan, ja jo hyvissä ajoin ennen muuttooa hän ilmoitti, että tahtoo sinisen huoneen, (Frozenin) Elsan värisen siis. Mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi, ja omien arkistojen kätköistä löytyikin sopivat verhot, sekä päiväpeitto. Ihmiselle muuten kertyy vuosien varrella yllättävän paljon ikkunaverhoja ja tyynynpäällisiä! Ihanan pehmoinen, turkoosinsininen karvalankamatto neidin huoneeseen löytyi Combo-kirppiksen sisustusosastolta, josta siis löytyy nykyään myös uusia mattoja ja verhoja, vinkvink. Tutustumisen arvoinen paikka, lisätietoa löytyy täältä. Pikkuneiti on tyytyväisenä nukkunut jokaisen yön muuttomme jälkeen omassa huoneessaan, eikä kertaakaan ole hipsutellut yön tunteina äidin kainaloon. Taisi yhtenä yönä käydä jopa niin, että äiti hipsutteli neidin viereen, mutta se on eri tarina se. :D Tyypillisesti suurempi kriisin paikka on siis ollut äidille pikkuneidin muutto omaan huoneeseen, kuin suinkaan toisinpäin. Tyyppi nukkuu onnellisena x-asennossa omassa sängyssään, omassa huoneessaan ja rakastaa aamuisinkin loikoilla peiton alla pitkät tovit ennen kuin nousee ylös. <3


Kotihoodeilta


Tavarat ovat siis hiljalleen löytäneet paikoilleen niitä muutamaa surullista pahvilaatikollista lukuunottamatta. Myös lattiat odottavat mattoja pesulasta, mutta eiköhän tässä ennen kesälomaa saada koti kokonaan kuntoon. Väsynyt, mutta onnellinen on juuri nyt oikea sanapari kuvaamaan vallitsevaa olotilaa, ja fiilis on sen verran raukea, että mihinkään kovin suuriin ei juuri nyt jaksa ajatella ryhtyvänsä. Ennen kesälomaa on enää reilut pari viikkoa töitä, joten tästä on hyvä lasketella kohti toukokuun loppua, Alanyan reissua ja arkivapaata neljää viikkoa. 

Ihanaa loppuviikkoa jokahittelle, alkukesä antaa parastaan! #eläkuinviimeistäkesäpäivää :D


torstai 3. toukokuuta 2018

Viime viikkojen oivalluksia ja ihmetyksiä

Olen tässä viimeisen noin vuoden aikana kokenut ahaa-elämyksiä yhden, jos toisenkin asian suhteen; myös niiden isompien, joten oivallusten hetket ovat siksi erityisen hyvin jääneet mieleen. Viime viikkoina en ole oivaltanut mitään elämää mullistavaa, mutta oivalluksia - ja ihmetyksiä - jokatapauksessa. Sellaisia, jotka on ihan pakko kertoa teillekin.




* Toasted sesame oil - voi miten hyvää! Ihan lempparikamaa, joskin taloudessamme ei kukaan muu tunnu tästä ihmeöljystä innostuneen. Nyt kun varhaiskaalit ovat ihanan rapsakoita ja parsakausi parhaimmillaan kannattaa tätä ihmeöljyä ehdottomasti testata ruoanlaitossa. Nam!

* Näin 36-vuotiaana olen tullut siihen tulokseen, että nyt on se hetki, kun pitää alkaa ttttodella varovaiseksi helmiäisluomivärien kanssa. Eivät meinaan alaluomella enää suinkaan kirkasta katsetta, kröhöm.

* Ei se pilates nyt "ei-mistään-kotoisin" olekaan, kuin mitä aikaisemmin olen ajatellut.

* Aamutreenit on oikeastaan aika jees: Joku muu hoitaa jälkikasvun hoitoon ja itse saa aamulla hipsiä salille ilman, että kukaan aiheuttaa draamaa "vääränlaisista" vaatteista.

* Rose-viini on ihan hyvää. Vuosin varrella hen.koht. viinirepertuaari on laajentunut punkusta valkkariin ja nyt vielä roseekin menee. Seuraavaksi varmaan opin juomaan viskiä.




* Olen pitkään haavellut isosta jääkaapista; siis sellaisesta, jossa ei ole alaosastolla pakastinta, vaan koko hela hoito on yhtä jääkaappia ja yhden oven takana. Nyt sellainen löytyy ja aijettä niin on kyllä kätevä!

* Matkakuumeen lisäksi myös tatskakuume on eskaloitumassa.

* Miten joskus on kertakaikkiaan pystynyt viettämään vappua ilman herkullisia munkkirinkeleitä? Ehkä silloin painotettiin enemmän juoma -kuin ruokapuolta.

* Taistelen itseni kanssa (edelleen) aiheesta kukkamekko; uhka vai mahdollisuus?

* Kolme täyttä työviikkoa ennen kesälomaa! Mitä juttuja, mihin on kevät hävinnyt?!

*Muuttaminen pikkuihmisten pyöriessä jaloissa on hc-hommaa. Touhun vaikeusaste nousee kohisten!

* Olen elänyt viimeiset kuukaudet melkoisen draama -ja stressivapaata elämää, ellei siis neiti K:n uhmadraamailuja oteta huomioon. Kiitos hänelle, kenelle se kuuluu. <3

* Pikkumimmi on kovettu keikallakävijä. Tyyppi ottaa tilan haltuun ja tanssii sydämensä kyllyydestä. <3




* Kesän ollessa ovella kaikki on jotenkin helpompaa: Aamulla herääminen ei tuota niin suurta tuskaa, kun on valoisaa, kävellen on ihan parasta viedä pikkumuikkeli hoitoon ja on aika jees uloslähtiessä vetää nahkatakki päälle ja tennarit jalkaan.

* Miten paljon tavaraa voi ihmiselle kerääntyä, vaikka pari kertaa vuodessa kuskaa säkkikaupalla vaatetta, yms. kirppikselle ja erilaisiin keräyksiin?!

* Miten kaikki se tavaramäärä on IKINÄ mahtunut kaksioon?!

* Onko taas jo torstai?!

Hyvää loppuviikkoa muruset, jään ihmettelemään näitä, ja monia muitakin, asioita. :D




maanantai 23. huhtikuuta 2018

Asioita joihin en usko

Visual Diaryn Sara kirjoitti pari kuukautta sitten blogissaan asioista joihin ei usko, postaus löytyy täältä, ja sen verran mehevä oli aihe, että pakkohan siihen on itsekin tarttua. Yleisesti ottaen uskon vähän kaikenlaisiin juttuihin, tai ainakin haluan uskoa. Siinä tietysti on vissi ero, eivätkä kaikki asiat ole edes uskosta kiinni. Pidemmittä puheitta, here comes.

Karma.
En oikein jaksa usko karman lakiin. Kaikilla asioilla, päätöksillä, tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on tottakai seurauksensa, mutta en kutsuisi sitä karmaksi. Mielestäni on ainoastaan hyviä ja huonoja valintoja tai onnea, ja toiset asiat ovat vain meant to be. Jos uskoo karmaan ja ajattelee sen hoitavan niinsanotusti tilit tasan, jos joku on kohdellut epäreilusti kannattaa ehkä miettiä myös ketä itse on kohdellut kurjasti, että karma on tehnyt vastaiskun.

"Lähdetään käymään yksillä."
Jeah right, who are you kidding. Yksille lähteminen on silkkaa itsensä huijaamista ellei satu olemaan liikkeellä autolla. Siinä tapauksessa tuo statement toimii, mutta jos vaikkapa hyppää fillarin selkään ja lähtee terassille "yhdelle", ei kannata ihmetellä, jos kohtaa silmienpyörittelyä.




Maanantai on viikon paras päivä.
Ei ole, piste. Maanantai on maanantai, vaikka voissa paistaisi. Tosin viime aikoina viikonpäivillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen, mutta maanantai on maanantai ja perjantai on perjantai, vaikka asiaa mitenpäin katsoisi.

Kateus. 
Tämä on  monitasoinen juttu: Kateus on mielestäni yksi turhimmista ja typerimmistä fiiliksistä, mitä ihmisen tunneskaalasta löytyy. Toisaalta pienoinen kateus saattaa ajaa parempiin suorituksiin ja tavoittelemaan jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi ilman tätä hölmöä tunnetta tajunnut edes tavoitella. Kolmanneksi, jos joku sanoo ettei ikinä, milloinkaan tunne kateutta, niin sanoisin, että "älä huijaa". Kateus on yksi ihmisen tavallisimmista tunteista siinä missä ilo, suru tai innostuminenkin.

"En ikinä menetä hermojani lasten kanssa."
Onneksi olkoon, ansaitset rauhanpalkinnon, Äiti Teresan kunniamaininna, sekä Dalai Lamalta papukaija-merkin. Todennäköisempää on yksisarvisen ilmestyminen ikkunan alle. :D

Valkoiset legginsit/tregginsit/yms.
 Ei vaan näytä hyvältä - kenenkään päällä.

Uhkailu-kiristys-lahjonta - tie lapsuuden traumoihin.
En pysty uskoa. Tietysti riippuu keinoista, joita käytetään, mutta jos kyseessä on ihan perus "ellet syö ensin ruokaa, et saa jälkkäriä"-tyyppisiä juttuja, niin I don't think so. Kaikissa asioissa voidaan tietysti mennä äärimmäisyyksiin, mutta itse en ole ainakaan niin fiksu, että olisin keksinyt miten lasta kasvatetaan ellei esimeriksi kerrota ja opeteta, että kaikilla teoilla on seurauksensa. Toiset saattavat kutsua tätä uhkailuksi, tai kiristykseksi.


Yksinhuoltajien lapsilla on huonommat eväät elämään.
Hahahahhahaa, en usko hetkeäkään. Ei ole kiinni huoltajuussuhteesta millaisen kotikasvatuksen saa, ja miten paljon lapseen; hänen harrastuksiinsa, koulutukseen, ynnä muuhun panostetaan.


Kukkahousut.
Tiedän tämän olevan kuuminta hottia ja monien pitävän kukkauhousuja suvereenisti - hatunnostoni heille - mutta tämä antikukkakuosimuidu ei moiseen taitu. Ei edes kotioloissa.


Ainoa tapa, jolla voisin pitää "kukkahousuja"


Vappu on turha juhla.
Tarkoitan nyt nimenomaan vappua sillä tavoin, kuin sitä nykyään juhlitaan; en erityisemmin aatteellisena juhlana. Itselleni vappu tarkoittaa kevään taittumista kesäksi, vaikka näillä leveysasteilla se ei kelien puolesta useimmiten niin olekaan. Joskus muinoin vappua juhlittiin kaveripiirissäni aina, toviksi vappu muuntui jopa omissakin silmissäni enemmän tai vähemmän pakkojuhlaksi, mutta taas vapun juhlimisessa on oma tunnelmansa. Se ei tarkoita välttämättä skumppapäissään kylillä hillumista, vaan lähinnä hyvää ruokaa, vappumunkkeja, simaa, serpentiiniä, ilmapalloja ja jossain määrin sitä skumppaakin. Ja hei viikon päästä vappu on täällä!




Positiivisuus on perseestä.
En usko, ei ole. Jotkut saattavat syyttää turhasta haihattelusta, mutta lähtökohtaisesti (sana aiheuttaa edelleen hilpeyttä, vanha inside-läppä :D) pienellä haihtattelulla kaikki on kivempaa.

Suklaat voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Noup, en pysty siihen. Tai pystyn, mutta muutan noin viiden sekunnin päästä mieleni. Tämän hetken lemppari on geisha, ja juuri nyt alkasi tekemään mieli Maraboun normi maitosuklaata. #suklaaonsuklaaonsuklaa




Hiilarit on helvetistä.
En allekirjoita. Kroppaa tottuu kaikkeen, kunhan kuljetaan kultaista keskitietä. Olen alkanut uskomaan myös siihen, että keho kertoo kyllä mitä tarvitsee, joten jos himoitset hiilareita, suo se itsellesi. Tosin itse en nyt aio tätä toteuttaa, koska kehoni yrittää kertoa tarvitsevansa suklaata, mutta tiedän sen tässä kohtaa huijaavan. :D


Ihmissuhteiden kuuluu olla vaikeita. 
Ei kuulu. Aina ei tietenkään voi olla helppoa ja yhtä ruusunpunaista eloa ja oloa, mutta pääasiassa kyllä. Ei tarvita draamaa ja sydäntä raastavaa vuoristorataa, että rakkaus olisi oikeaa. Se on oikeaa vähemmälläkin säätämisellä ja epävarmuudella. Itseasiassa oma kokemukseni on, että mitä vähemmän säätämistä, epävarmuutta ja draamaa, sitä enemmän pystyy toiseen ihmiseen keskittymään.

Että asiat vain tapahtuvat itsestään.
Mikään ei tapahdu itsestään, paitsi ajan kuluminen. Jos haluat jotain, tee sen eteen töitä. Jos et halua jotain, tee asiat niin, ettet joudu tilanteeseen, johon et halunnut. Mikään - muu kuin vakava sairastuminen tai onnettomuus - ei ikinä, automaattisesti "vain tapahdu" ellet tavalla tai toisella ole edesauttanut asiaa; on kyseessä sitten toivottu juttu, tai jokin, mihin ei ole tähdännyt. Älä syytä muita siitä missä olet oman elämäsi kanssa, sillä kukaan muu ei tee valintoja puolestasi, kuin sitä itse. ..ellet ole lapsi. Silloin vanhemmat saavat suuremmilta osin päättää. Pakko mainita näin uhmaikäisen äitinä. :D




 Että tietyn ikäisenä "kuuluu" tehdä tiettyjä asioita.
Tässä tietysti biologia asettaa omat rajansa, mutta noin muuten: Ei ole ikinä esimeriksi liian myöhäistä opiskella, vaihtaa alaa / työpaikkaa / asuinpaikkaa, aloittaa uusia harrastuksia tai ylipäätään kiinnostua uusista asioista. Aina voi myös lähteä rokkifestareille ja juoda viiniä aamuun asti, jos sille tuntuu. Aina voi matkustaa, tai olla matkustamatta, tavata uusia ihmisiä ja avartaa maailmankuvaa. Aina voi haaveilla ja asettaa tavoitteita. Ja ennenkaikkea aina on juuri oikea aika nauttia hetkestä ja elämästä.




Tähän on hyvä päättää, kivaa viikon alkua! Kertokaa mihin te ette usko?

Kuvat: Pixabay