Laivailua ja muumijuttuja

Ensimmäinen kesälomapätkämme on ohi, mutta onneksi seuraava siintää jo kuukauden päässä. Muistoihin on parin viikon ajalta tallennettu pitkiä, hitaita aamuja, leikkipuistoreissuja, kiireettömiä kävelyretkiä, leffailtoja, autossa istuttuja kilometrejä, laivailuhommia, muumireissu, Hevisaurus-keikka, sekä paljon omaa tahtoa ja äidin ja tyttären välisiä kehityskeskusteluita. Mielelläni jatkaisin lomaa vielä tämänkin viikon, mutta näillä mennään.

Onnenkoski

Toisen lomaviikkomme tiistaina starttasimme puolenpäivän jälkeen ja suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja satamaa. Aikaa matkantekoon oli runsaasti ja pidimmekin Porin Onnenkoskella reippaan pituisen tauon ja kävimme muunmuassa pienellä kävelyllä. Kaunis, boheemi paikka, jonka idylliä vieressä kulkevan 8-tien liikenteen äänet hieman maalaistytön mielestä häiritsi. Satamassa olimme hyvissä ajoin, mutta löytyipä parkkipaikka ongelmitta, eikä muutenkaan tarvinnut hosua ja sinkoilla ehtiäkseen check-inniin. Neiti K aiheutti totuttuun tapaansa ihastusta kulkiessaan iso reppu selässään ja pehmokissu kainalossaan, sekä kiljuessaan innosta, kun huomasi laivan saapuvan satamaan. Itse laivalla tärkeintä tuntui olevan pallomeri, jossa vallitsi viidakon lait, mutta hyvin pikkuihmiset siellä keskenään luovivat. Tällä kertaa olimme valinneet ristelyn Tallink Siljan Baltic Princessillä, koska laivalla vietettiin lasten festareita ja ohjelmaa oli monenlaista. Neiti K tosin viihtyi parhaiten juuri leikkihuoneissa ja pallomerissä, mutta jaksoi seurata keskiviikkona iltapäivällä soittaneen Hevisauruksen keikan melkein kokonaan. Keikalla tunnelma oli todella tiivis ja hikinen, mutta onneksi lapset ovat sen verran solidaarisia, että kaikille riitti tilaa. Myönnettäköön, että Hevisaurusta jaksaa varttuneempikin kuulija kuunnella ja katsella, vaikka onhan dinosaurukset - kerrankin sanan varsinaisessa merkityksessä :D - lavalla vähintääkin hihityttävää seurattavaa.

Laivailun jälkeen jäimme Turkuun vielä pariksi yöksi ja torstaina suunnistimme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Olemme käyneet muumeilemassa jo aikaisemminkin, mutta nyt neiti K alkaa olla sen ikäinen, että hahmot oikeasti kiinnostavat. Vietimmekin muumien saarella lähes kuusi tuntia, joiden jälkeen etenkin pienempi nainen oli kaikkensa antanut kertoillessaan tarinoitaan hahmoille ja sinkoillessaan ympäriinsä äidin yrittäessä pysyä perässä. Muumimaailma on kertakaikkisen ihana ja hienosti rakennettu paikka ja säidenkin suosiessa päivä oli lähes täydellinen. Jos pikkumimmi olisi vielä malttanut mielensä pienten päikkäreiden verran huilipuistossa lepäillessämme, olisi muumihommien jälkeen piipahdettu etukäteen merkkaamassani Hasta La Pasta-ravintolassa, mutta se jäi ensi kertaan. Muumimaailmassa ja Naantalissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että sinne varmasti tulee matkattua vielä useampanakin kesänä.

Perjantaina ajelimme hissunkissun takaisin Pohjanmaalle ja mieli on kiitollinen siitä, että saamme pikkumimmin kanssa kokea yhdessä tämän kaltaisia lomia. Kotimaan matkailusta on kuitenkin sanottava sen verran, että riippuen perheen koosta melkein samalla rahalla pääsisi vähän kauemmaskin, jos haluaa, mutta siinä olisi aineksia jo kokonaan omaan postaukseen. Onneksi on airbnb:n kaltaisia palveluita, jotka mahdollistavat edullisemman yöpymisen etenkin, jos reissussa kuluu useampi, kuin yksi yö. Olen muutaman kerran käyttänyt airbnb:tä ja vaikka palvelu on enemmän, kuin kätevä, vierastan silti hieman "toisten nurkissa" majoittumista. Makunsa kullakin ja kieltämättä kuitenkin maksan mieluumin kokonaisen asunnon käytöstä muutamalta yöltä summan, joka saattaa olla esimerkiksi kolmasosa siitä, mitä hotelliin majoittuessa saa pulittaa pienen huoneen käytöstä vastaavalta ajalta. Hotellissa tottakai yleensä sisältyy hintaan myös aamiainen, mutta etenkin lapsen kanssa kahdestaan reissatessa valmiin aamiaspöydän puuttuminen ei haittaa. Millaisia kokemuksia teillä on kotimaan matkailusta ja etenkin majoittumispuolesta?

"Kerro, jos voin auttaa."

Tuttu lause, vai mitä? Sen lausuu itsekin helposti sen kummemmin asiaa ajattelematta, koska tottakai; jos esimerkiksi ystävä tarvitsee apua, niin silloin autetaan, jos vain suinkin pystytään ja osataan. Kovin moni ei kuitenkaan apua pyydä, sillä meillä Suomessa on hyvin vahvana yksin pärjäämisen kulttuuri. Olemme tottuneet hoitamaan asiat yksin ja itsenäisesti, sen kummemmin muita "vaivaamatta", vaikka joskus ehkä joku odottaisikin, että "vaivaisimme" heitä. Tuttua kauraa ja nostan kyllä ensimmäisenä käteni, jos kysytään, että tunnistatko itsesi tuosta. Kyllä, todellakin tunnistan, kuten epäilemättä valtaosa suomalaisista.

Yksin pärjäämisessä on puolensa ja puolensa, kuten kaikessa. On helppoa ja nopeaa tehdä asioita itse, kun vain tietää mitä tekee, eikä ole riippuvainen esimerkiksi kenenkään muun aikatauluista. Olen viime vuosina kuitenkin opetellut pyytämään apua, sillä jos sitä on tarjolla, se helpottaa elämää huomattavasti, eikä arki kuormita niin paljon, jos tietää, että pientä jeesiä on mahdollista saada. Tässäkin on kuitenkin se kuuluisa toinen puoli, enkä nyt tarkoita sitä varsinaista pyytämistä, vaikka se monelle saattaa jo itsessään olla kynnyskysymys. Moni on varmasti pyytänyt joskus apua vaikkapa muutossa, lastenhoidossa, tai kyytipolitiikan puitteissa. Joskus nämä jutut onnistuvat helposti; kysyt joltain ja homma hoituu. Toisinaan taas joutuu kysymään useammalta taholta ja jos ei homma ota tuulta alleen siitäkään huolimatta sitä helposti päättää hoitaa asian jotenkin päin itse. Seuraavalla kerralla mielessä saattaa ensimmäisenä sitten ollakin se "turhan" säätämisen ja järjestelyn määrä eikä avun pyytäminen tunnukkaan kovin järkevältä tai mielekkäältä, koska why bother, jos asiat saa hoidettua jollain tavalla myös itse. Yleensä sekin vaatii jos jonkinlaisia järjestelyitä, mutta ainakin se on kiinni ainoastaan itsestä. Kuulostaako tutulta?

Ihmisillä on tänäpäivänä valtavasti menoja, tekemistä ja suunnitelmia, joten monella on kalenteri täynnä, eikä joustamisen varaa hirveästi ole. On omat ja lasten harrastukset, työt ja kouluhommat, ystävät ja itsestään ja perheestään huolehtiminen ja se on ihan oikein; jokaisen pitäisi tehdä asioita, joista nauttii ja joita haluaa tehdä. Välillä haluaa luonnollisesti myös vain olla möllöttää, olla tekemättä yhtään mitään. Jos mietin omaa arjen aikatauluani, ei siinä paljoakaan vapaa-aikaa jää. Viikonloput taas mielellään pyhittää niille jutuille ja menoille, joita arkenakin olisi kiva tehdä, mutta työpäivien ja muun arkitouhun takia ei ehdi, tai yksinkertaisesti jaksa.

Tätä kannattaa pohtia siinä vaiheessa, jos ihmettelee miksei joku pyydä apua, vaikka selvästi aika-ajoin sitä tarvitsisi: Kyse ei ehkä olekaan siitä ettei viitsi vaivata tai ei halua pyytää apua, vaan siitä, että ei jaksa kysellä kenellä olisi kalenterissaan tilaa auttaa. Kuulostaa typerältä syyltä olla pyytämättä apua, mutta monesti helpommalle vaihtoehdolle saattaa tuntua järjestellä asiat itse. 

Kesälomareissussa tällä viikolla huomasin silmiinpistävästi jälleen sen, että meillä suomalaisilla olisi ehdottomasti parannettavaa auttamiskulttuurin puitteissa. Monesti ihmiset vain katsovat vierestä esimerkiksi lastenrattaiden ja matkatavaroiden kanssa tasapainoilevaa, eivätkä suinkaan tarjoa apuaan. Eikä se ole ilkeyttä tai edes varsinaista välinpitämättömyyttä: Meidät vain on kasvatettu hoitamaan omat asiamme, emmekä ehkä sen takia hoksaa tarjota apua vieraalle. Onneksi tämäkin asia on mahdollista oppia, joten seuraavan kerran, kun tilaisuus tulee, niin tartutaan siihen. Sanat "tarvitsetko apua" voi vaikka pelastaa jonkun päivän. :)

Tammerfest 2017 ja minäminä-viikonlopun fiilistelyjä

Tammerfest-viikonloppu on ohi, univelat kuitattu ja siltä osin palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Kivan rento kaksipäiväinen, johon sisältyi ystäviä, hyvää musiikkia, hyvää ruokaa, juomaa ja kiireetöntä hengailua. On meillä kuulkaa uskomattoman kovia bändejä koto-Suomessa, respect! Jopa säät suosivat, ainakin pääosin. Mitäpä olisivatkaan festarit ilman pientä - tai vähän suurempaa - kesäsadetta. Tai lokkeja! Seriously, miten röyhkeitä voivat linnut olla? :D Murheet viikonloppuna olivat siis tätä luokkaa, joten ihan kelpo reissu.

Lomamoodi jatkuu ja huomenna odottavat uudet reissut ja seikkailut perheen molmepien naisten voimin, mutta tässä parit fiilistelykuvat minäminä-viikonlopulta.

What a nice smiles :D Kuva: Paula Hiipakka

Kuva: Jussi Kempus

Home sweet home <3

Paras ikinä imetyksestä lukemani blogipostaus: Isän imetyspoliittinen kannanotto

Pakko sohaista tätäkin muurahaispesää sen verran, että nyt ihan jokainen äiti-ihminen, vanhempi tai kuka tahansa aiheesta kiinnostunut - oikeastaan myös kiinnostumattomien olisi syytä ottaa asiakseen - lukemaan Siunatussa tilassa - raskaana olevan isän hormonipäiväkirjan blogipostaus aiheesta imetys. Kertaikaikkiaan loistavaa tekstiä ja todella osuvasti kiteytetty monta pointtia. Hurjan paljon peukkuja postauksen johdosta raskaana olevalle isälle!

Käykäähän lukemassa, etenkin te, jotka tuskailette imetyksen kanssa. <3

#normalizebreastfeeding

Kookosöljy + kahvinpurut ne yhteen soppii!

Vihdoin kokeilin useammastakin eri kauneusblogista bongaamani ihonkuorinta-vinkin: Kookosöljyä plus kahvinpuruja. X-määrä molempia - toteutin samaa filosofiaa määrien suhteen, kuin kokatessa, eli menin fiiliksellä - ja voiiiiiii mikä vauvanpeppumainen pehmeys oli lopputuloksena! Plus ihana tuoksu. Ihon heleyteen en tiedä vaikuttiko tämä combo mitenkään, mutta fiilis kasvoilla oli kuorintakäsittelyn jälkeen sen verran fresh, että ensi kerralla menee kokeiluun myös vartalonkuorinnassa. Samalla tuntui ihon kosteutuskin toteutuneen, puolivahingossa.

Siihen en osaa sanoa juuta en jaata, mitä mahtaa kylppärin lattiakaivo ja putkisto tästä luonnonmukaisesta kuorinta-aineesta sanoa, mutta jokatapauksessa parille kookosöljy + kahvinpurut vahva suositus!

Kirppistelyä ja conmaritusta

Jostain syystä kesällä iskee lähes poikkeuksetta into raivata kotoa kaikki ylimääräinen ja conmarittaa koko huusholli kaappi kerrallaan. Saattaa johtua lisääntyneestä valosta, jonka ansioista huomaa, että tarttis tehdä jotain. Kirppikset ja vaatekeräykset ovat raivausfuurun saaneen parhaita ystäviä ja siinä sivussa saattaa tienata muutaman euronkin. Nykyään myös fb-kirppikset ovat kovassa huudossa, mutta ellei jaksa loputonta yv, av, sisämitta, ulkomitta, mikämitta, jono, vapautan, tuotko sen kahden euron mekon kuuhun-rumbaa, niin perinteiset kirppikset ovat kova sana. Hinnoittelussa on tottakai oma hommansa, samoin tavaran kirppikselle kuskaamisessa, mutta jos maksaa pöytävuokran lisäksi myös siivouspalvelusta, ei kirppishommien takia tarvitse välttämättä eväänsä heilauttaa ennen pöytävarauksen päättymistä. Myös paikalliset vaatekeräykset kiittävät, kun kodin kaapit tyhjentyvät, kunhan muistaa, että mitä tahansa ei sinnekään saa kipata. Puhdasta, ehjää ja siistiä, siinä kolme hyvää kulmakiveä.

Itse olen aika huono kirppistelijä, enkä jaksa kauheasti niitä kiertää, mutta lähialueelta löytyvä Combo-kirppis saa minutkin liikkeelle. Combossa on myös outlet, josta löytyy muunmuassa sisustus -ja säilytystavaraa, joten on olemassa suuri vaara, että rahansa hussaa ennemmin sinne, kuin varsinaisen kirppiksen puolelle. Kannattaa kuitenkin - rahojen hussaamisenkin uhalla - käydä tutustumassa!

"Ooooooo, kesän lapsi mä ooooooooon.."

Aurinkoinen ja lämmin kesäviikonloppu on lusittu ja agendalla on vielä pieni rutistus ennen oman lomani alkua. Perjantaina sanoin, että pikkuponit aikoo chillailla, ottaa rennosti ja ladata akkuja koko viikonlopun ja niin tosiaan tehtiin. Sunnuntai-illan fiilis oli rauhallisen leppoisa, iholla auringon kosketuksen hehku. Kyllä, olkaa hyvät ja pyöritelkää silmiänne minkä tahdotte, mutta juurikin se oli eilisillan olotila. Etenkin eilen sunnuntaina oli mitä mielettömin kesäpäivä, jonka nämä naiset viettivätkin suurimmaksi osaksi ulkona.

Lauantaina pakkasimme kahden naisen yökyläilyyn vaadittavat tarvikkeet, sekä vähän evästä ja suunnistimme neiti K:n toisten kummien luo. He asuvat iiiiiihanassa, vanhassa pohjalaistalossa, jonka pihapiiri on kuin tehty kiireettömään oleskeluun ja pikkuihmisten leikkeihin. Grillasimme, juttelimme ja katsoimme kun neidit 2,5 -ja melkein 3vee touhusivat omia hommiaan. Välillä väsyneet leikkijät peiteltiin nukkumaan, jonka jälkeen jaksoimme vielä vähän aikaa nauttia hetkestä ja parantaa maailmaa talon nuorisonkin viihtyessä meidän retrompien seurassa. Väsy ja suomalaisen kesäillan viileys kuitenkin ajoivat loputkin sortin sakista nukkumaan puolen yön korvilla. Luonnollisesti neiti K pomppasi seuraavan aamuna ylös heti kuuden jälkeen ja yritimme olla hissuksiin tuvan puolella, kunnes talonväkikin heräsi. Kiireestä ei ollut tietoakaan ja ehdimme vielä aamupäivästä ennen kotiinlähtöä nauttia auringostakin. Nautin täysillä, täydellistä lomafiilikseen laskettelua!

Sunnuntaina vuorossa oli jälleen grillaamista ja chillaamista, kun kokoonnuimme moikkaamaan Suomessa lomailevia "Ameriikan serkkuja" Kyrönjokivarteen omille kotikotikulmilleni. Ajjettä kuulkaa niin huomaan nauttivani siitä, että ympärillä on paljon läheisiä ihmisiä, neiti K:sta nyt puhumattakaan. Eilinen, ja koko viikonloppu, oli todellakin sitä, mitä kesäpäivät -ja illat parhaimmillaan voivat olla: Aurinkoa, lämpöä, leikkiviä lapsia, iloista puhetta ja naurua, hyvää ruokaa ja juomaa, sekä läheisiä ihmisiä. Tykkään!

Toki parhaimmillaan kesäpäivät -ja illat voivat olla myös leikkivien lasten sijaan hyvää musiikkia, uusia ihmisiä, sekä menoa ja meininkiä vähän eri merkityksessä, kuin mitä se taaperon perässä juostessa tarkoittaa, mutta nekin hetket ovat ihan nurkan takana. Toivotaan vain, että myös aurinko ja lämpö pysyisivät matkassa mukana, tai tekisivät paluun, miten vain. Viikonlopun tietää kuitenkin olleen onnistunut, jos maanantai-iltanakin on vielä näin seesteinen ja hyvä fiilis. Kivaa viikkoa jokahittelle! Löööööööv!

Pikkuponit 1-vee!

Se on kuulkaa Pikkuponit ja Yksisarvisetkin ohittaneet niinsanotusti vauvavuoden ja alkavat olla taaperoiässä: Yksvee tällä päivämäärällä! Vuosi on mennyt aikamoisella vauhdilla ja paljon on tapahtunut niin hyvässä, kuin pahassa. Jännä nähdä mitä Pikkuponien seuraava vuosi tuo tullessaan, mutta jos saisi pienen toiveen esittää, niin hieman tasaisempaa laukkaa voisin ehkä toivoa. Tosin nyt on menty niin pitkään jo sellaista ravia, että osaisiko sitä kovin rennosta menosta nauttiakaan. :D

Yksveen ja loman alun - itselleni melkein loman alun, neiti K:lle loman alun - kunniaksi vietimme pikkumimmin toiveesta leffailtaa. Leppoisa meininki olikin enemmän kuin tarpeeseen työviikon jälkeen tuulenkin puhallellessa ulkona epäilemättä jostain Pohjoisen hoodeilta.

Rentouttavaa viikonloppua jokahittelle, 1-vuotias Pikkuponit ja Yksisarviset aikoo tänä viikonloppuna ladata akkuja ja olla liikaa repeilemättä moneen suuntaan. Rakkauttaaaa! <3

Reko lähiruokarinki ja maailman paras jogurtti!

Muutaman vuoden kotonurkilla pyörinyt reko lähiruokarinki on kerrassaan nerokas juttu! Idea on vähän sama kuin torimyynnissä: Tuotteet suoraan tuottajilta kuluttajille, takuulla tuoreena ja ilman välikäsiä. Facebookista löytyy kaupungeittain/kunnittain lähiruokarinkiryhmiä, joista voi tilata viikon reko-jakelussa mukana olevien tuottajien tarjolla olevia tuotteita. Ostokset käydään noutamassa ja maksamassa sovittuna aikana, sovitusta paikasta, johon ovat kokoontuneet kaikki jakelussa sillä viikolla mukana olevat tuottajat, joille on tehty tilauksia. Oliko tarpeeksi epäselvästi kerrottu? :D

Olen hurahtanut rekoiluun ihan täysillä. En juurikaan osta erimerkiksi kananmunia tai jogurttia enää kaupasta, ja näin kesäaikaan hankin salaatit ja yrtitkin monesti rekosta. Erityisesti Jukkolan maustamaton jogurtti on suoraan sanottuna ja liioittelematta perheemme naisten mielestä maailman parasta. Kolmen kilon satseja saisi ostaa kerralla melkeimpä kaksin kappalein, mutta koska jääkaappiin on suotavaa mahtua muutakin, olen ainakin tähän saakka hampaita kiristellen tyytynyt ostamaan yhden 3kg setin kerrallaan. Jogurtti on vähälaktoosista ja sitä löytyy myös yhden kilon pakkauksissa, mikäli kolme kiloa tuntuu liian suurelta määrältä. Jogurtissa on kuitenkin suhteellisen pitkä päiväys, joten jos jogurttia kuluu useampana päivänä viikossa on pakkaus varmasti tyhjä ennen parasta ennen-leimaa. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Jukkolan tuotteisiin muutenkin; heiltä löytyy taivaallisen jogurtin lisäksi myös leipä - ja salaattijuustoa - herkkua nekin - , maitorahkaa, piimää, sekä erikoisjuustoja. Jukkola Food on -90-luvun alussa perustettu perheyritys, jossa vetovastuu on tällä hetkellä perustajien lapsilla. Lisätietoja tästä lohtajalaisesta, puhtaaseen lähiruokaan keskittyvästä  yrityksestä löytyy täältä, sekä somesta niin facebookin, kuin instagraminkin puolelta.

It's heinäkuu baby!

Kesäkuu vaihtui viime viikonloppuna heinäkuuksi ja ainakin Pohjanmaalla säät olivat kohdillaan: Aurinko paistoi ja sää oli oikeastaan täydellinen. Nytkin näyttäisi lämpiävän mitä lähemmäs viikonloppua lasketellaan, mutta pakko myöntää, että välillä todenteolla itkettää, naurattaa ja kiukuttaakin nämä koto-Suomen kelit. Niihin ei kuitenkaan taida auttaa muu, kuin muutto lämpimämpiin olosuhteisiin. Helteistä heinäkuuta tuskin on luvassa, mutta jospa loppukesästä sitten? Varma ehkä. Juuri tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen, että loppukesään on bookkattuna lähtö lämpimään; ei ahdista ollenkaan niin paljon kunnon kesäkelien puute. Keleistä kuitenkin viis, kesälomakausi alkaa olla kuumimmillaan, eikä lomakansa anna sellaisten pikkujuttujen, kuin sään häiritä vapaista nauttimista. Onneksi on sisäleikkipuistot, kylpylät ja ristelyt olemassa, ja aina voi käyttää pari lomapäivää siihen, että leipoo pakkasen täyteen herkkuja; lasten kanssa tai ilman.

Tapahtumaa on kuitenkin taas ollut meidän perheellä monenmoista, ovat kelit (olleet) mitä hyvänsä. Juhannusaattona neiti K:n yökyläillessä serkkujensa kanssa mummolassa kävin pyörähtämässä vähän extempore Alaharmän Power Parkin juhannuskarkeloissa. Karkelot oli mitoitettu siten, että tilaa olisi ollut valtavallekin väkimäärälle, mutta kolea keli epäilemättä verotti väkimäärää ja meno jäi vähän vaisuksi. Hyvässä seurassa kuitenkin viihtyy, on ympärillä muuta porukkaa tai ei. Viime viikolla puolestaan ohjelmistossa oli uintihommia, festarointia Kokkolan Mustakarilla Hevisauruksen ja kenekäs muun kuin Mimin ja Kukun tahtiin, sekä kirsikkana kakun päällä vanhimman kummilapseni rippijuhlat. Tuntuu todella aikuiselle, kun ensimmäinen kummilapsikin on jo rippikouluikäinen - itsehän olen sen 25 + shipping and handling. :D Rippilapsi oli todella kaunis ja juhlat lämminhenkiset; on ilo ja kunnia saada olla niin ihanien ihmisten elämässä mukana. <3

Viime viikonlopun touhut saivat aikaan lomafiiliksen, johon tunnun taas näin perjantain saapuessa uudeelleen laskeutuvan. Ihmiset toimistolla toivottavat toisilleen hyvää lomaa ja iloisia kasvoja on joka puolella. Strampenilla nautittu tiimilounas ei ainakaan fiilistä laskenut, ja vaikka itselläni onkin vielä reipas viikko loman alkuun, en moiti tilannetta ollenkaan. Tangoviikon kunniaksi taidamme neiti K:n kanssa ottaa suunnan kohti Seinäjokea ja käydä haistelemassa tunnelmaa. Hyvää viikonloppua jokahittelle, rakkauttaaaaaaaaaaaaa!