No ne #kukkakaalitalkoot

Kukkakaalitalkoista on tohistu muutaman viikon verran ja ajattelin myös kantaa korteni kekoon. Olen aikalailla kaikkiruokainen, mutta yleensä kukkakaali jää  kaupan tiskiin ja valitsen mieluummin parsakaalin, joka muuten on uunissa paahdettuna ihan parasta. En kuitenkaan nyrpistele nenääni kukkakaalillekaan ja reippaana tilasinkin viime viikon reko-tapaamiseen kilon tuota tämän hetken talkootuotetta ja päätin, että katsotaan viikonloppuna onko se kukkakaalipohjalle tehty pizza mistään kotoisin.

Olen tainnut ennenkin mainita, että olen vähän sellainen fiiliksellä menijä myös keittiössä, enkä välttämättä niin seuraa ohjeita tai kirjaa niitä itse sen tarkemmin ylös. Myös tällä kerralla katsastin muutaman ohjeen myTaste-sovelluksen kautta enkä loppujenlopuksi seurannut yhtäkään. :D Tässä jokatapauksessa ohje, jolla itse pizzan loihdin, mutta joka ei mielestäni todellakaan vedä vertoja oikealle pizzalle, vaikka ihan syötävää olikin - etenkin seuraavana päivänä ja jääkaappikylmänä.

Pohja:
700-800g kukkakaalta
2 munaa
1-2 tl suolaa
oreganoa
korianteria
vajaa desi maissijauhoja
noin desi juustoraastetta

Suurimmassa osassa ohjeita neuvottiin murustamaan kukkakaalin kukinnot pieneksi muruksi ilman keittämistä, mutta itse käytin kukintoja parin minuutin ajan kiehuvassa vedessä, että hieman pehmenivät ja olivat helpompia käsitellä. Todennköisesti lopputulos olisi saattanut olla napakampi, ellen olisi mennyt siitä, mistä aita oli matalampi. Huuhtelin kiehuvassa vedessä käyneitä kukintoja vielä tovin kylmässä vedessä ennenkuin surautin ne sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi, ja annoin sen hetken aikaa jäähtyä ennenkuin sekoitin mukaan loputkin ainekset. Levitin massan uunipellille ohueksi, tasaiseksi pohjaksi ja esipaistoin 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Esipaistetun pohjan päälle levitin täytteet: Paseerattua tomaattia ja noin ruokalusikallinen bbq-kastiketta, valkosipulia, sipulia, herkkusieniä, tonnikalaa, salamia, oliiveja, persikkaa ja juustoraastetta. Koko komeus vielä uudelleen uuniin - olisikohan ollut 15 minuuttia - ja avot! Pizzan kannattaa antaa tosiaan jäähtyä kunnolla ja leikata vasta sitten, että pohja ehtii napakoitua.

Neiti K:kin pisteli kukkakaalipizzaa hyvällä halulla, ihmetteli ainoastaan helposti käsiin murenevaa pohjaa. Hiilareita karttavalle tämä varmaankin on käyttökelpoinen ohje, mutta itse pitäydyn tästä eteenkin päin kaurahiutale-kananmuna-pohjassa, mikäli teen kevennetyn version. Huonoa omaatuntoa tätä pizzaa syömällä ei kyllä saa, joten pisteet siitä. :D

Kesän kivoimpia

Aivot lyö tyhjää ja olisivat kovasti jo lomamoodissa, mutta arkea on matkalaskurin(kin) mukaan jäljellä vielä useampi päivä. Onneksi tähän väliin mahtuu kuitenkin myös viikonloppu, jolloin juhlitaan huvilakauden ja/tai saarikauden päättäjäisiä, tai venetsialaisia riippuen keneltä ja mistä paikkakunnalta kysytään. Saarikauden päättäjäiset tuskin vaikuttavat meidän perheen ohjelmaan sen kummemmin, mutta ehkä juhlan kunniaksi voisi terassille muutaman värikkään kynttilän ripotella.

Mutta asiaan; mietin eilen mitkä ovat kuluneen kesän tähän asti kivoimpia hetkiä. Tähän asti siksi, koska olen varma, että niitä ikimuistoisia ja ihania hetkiä on luvassa tulevina viikkoina lisää lähevän reissun ja loman ansiosta. Tässä kuitenkin kesän kohokohtia, tai muuten vaan mieleenpainuvimpia hetkiä:

-  Tämän viikkoinen reissu paikalliseen uimahalliin. Kokemus oli noin sata kertaa parempi, kuin ensimmäisellä vierailukerralla viime syksynä ja Neiti K nautti sydämensä kyllyydestä kahlatessaan - tai siis uidessaan tietysti - allasta päästä päähän.
- Vierailut ystävien luona, kun pikkuihmiset ovat touhottaneet ja aikuiset jutelleet omiaan kahvikupposten äärellä. Huippua, että tämäkin jo onnistuu! <3
- Elokuun pimenevät illat ja punaviini - lyömätön yhdestelmä.
- Heinäkuinen kesälomareissu. Ei selityksiä.:) <3
- Uintiretket Kalliojärvelle.
- Grillaus-ilta neidin kummien luona.
- Päiväretki Mustakarin lastentapahtumaan ystävien kanssa: Tästä puhutaan edelleen!
- Juhannuksen kylpyläreissu ja extemporejuhlinnat maakunnassa.
- FestiVilla: Loistavat festarit, hieno miljöö, hyviä artisteja ja hauskaa seuraa.
- Jakkurokki ja Mimi ja Kuku. Erityisesti Mimin Neiti K:n käteen piirtämä sydän. <3
- Pikkumimmin kanssa kolutut kaikenkarvaiset markkinat ja tapahtumat
- Viikonloppuaamut: Saa pötkötellä vierekkäin saman peiton alla, syödä kiireettä aamupalaa ja jutella ja nauraa yhdessä.
- Neidin äidille keräämät kukkakimput
- Leffaillat
- Saippuakuplat
- Pikkuneidin ensimmäiset varpaankynsien lakkaamiset ja eka hiustenleikkuu. <3
- Toukokuinen minäminä-viikonloppu ja Tähkän Laten Hartsun keikka

Listalla on isoja ja pieniä asioita, yhdessä ja erikseen tehtyjä juttuja, mutta vähän ehkä leimisti on pakko myöntää, että ne yhdessä touhutut asiat on tällä hetkellä niitä ihan kaikkein parhaimpia. <3 Hyvää viikonloppua jokahittelle ja rakkauttaaaaaaaaaaa!

Luopumisen vaikeudesta ja hetkessä elämisestä

Kirjoitin tämän tekstin joku päivä sitten, mutta parin viimepäivän aikana tämäkin on saanut jälleen uuden merkityksen maailman ja kotimaan järjettömyyksien takia. Lämmin osanottoni uhrien läheisille ja voimia ihan jokaiselle. <3

Kuulin alkuviikosta pysäyttäviä uutisia, jotka luoja kiitos osoittautuivatkin väärinkäsitykseksi ja joissa oli ainoastaan hippunen totta. Itseasiassa vähän enemmänkin, kuin hippunen, mutta jokatapauksessa helpotuksen humahdus löi lävitseni. Yläkerran isolle isännälle vaan terkut ja kiitokset. Tämän muutaman päivän aikana olen jokatapauksessa ehtinyt jälleen miettimään menettämistä ja luopumista monelta eri kantilta. Aihe on enkeliveljeni takia ja ansiosta varsin tuttu, mutta vanhemmuus on tässäkin asiassa tuonut uusi näkökulmia.

Koulujen alku ja monet muut oman lapsen elämän etapit saavat mielen niin haikeaksi, kuin kiitolliseksikin. Omasta "vauvastaan" on hellitettävä otettaan ja päästettävä koulutielle. Olen viimeisen viikon-kahden aikana lukenut useita some-postauksia aiheesta, ja katsellut kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia pienistä koulutaipaleen aloittajista. Joku oli jopa haikeuden puristaessa sydämessä miettinyt miten sanonata "lapset ovat vain lainaa" pitääkään paikkansa. Pitäähän se, mutta eikö siinä tapauksessa kaikki ole vain lainaa; koko elämä ja kaikki siihen kuuluvat ihmiset? Itse en suostu ajattelamaan asiaa noin - ensinnäkin se on ihan liian vaikeaa ja musertavaa allerkirjoittaneen mentaliteetille - vaan mieluummin samalla tavalla kuin muutakin elämää: Asiat ja tilanteet muuttuvat, mikään ei pysy ikuisesti samanlaisena ja jokaisesta hetkestä on nautittava. Välillä (lapsi)arjessa tottakai kiukuttaa isompaakin ihmistä, eikä pienen simppaiitun uhmaillessa paljoa naurata tai tule ajateltua, että voi miten saan olla kiitollinen, että lapseltani löytyy tempereamenttia, mutta sehän on ainaostaan inhimillistä. Monesti seuraavassa hetkessä sitä kuitenkin havahtuu, pienen kiukkuilijan jo lauleskellessa ja touhutessa pehmolelujensa kanssa tai tullessa halimaan, miten hyvin kaikki onkaan ja miten kiitollinen saa juuri tästä hetkestä olla. Siinä hetkessä kannattaa imeä kaikki hyvä olo itseensä ja tallettaa nuo kallisarvoiset tunteet ja onnellisuus sydämeensä. Lapsen kanssa ja kasvaessa noita hetkiä tulee uusia ja jälleen uusia, ja toivottavasti siinä kohtaa, kun oma pikkumuru ei äitiä enää jokapäiväisiin asioihin tarvitse ja joskus aikanaan - onneksi omalla kohdallani kuitenkin vielä kaukana tulevaisuudessa - lentää pesästä, voi niihin hetkiin palata ja muistella lämmöllä ja onnellisena; ehkä silloin tällöin lapsen kanssa yhdessä. :) En ollenkaan sano, etteikö itsellä Neiti K:n joskus aloittaessa koulutaivaltaan äidille tulisi suru puseroon, mutta se on elämää, ja aina voi lämmöllä muistella menneitä hetkiä, kun vaan muistaa elää myös tässä ja nyt. Vaikea laji, myönnän.

Kuva lainattu Power of Positivityn fb-sivuilta

Ei kukaan lapsestaan kuitenkaan joudu luopumaan tämän kasvaessa, hellittämään otettaan kylläkin. Oma lapsi on aina oma lapsi, vaikka tapahtuisi dramaattisempiakin asioita, kuin koululaiseksi, teiniksi ja aikuiseksi kasvaminen. En minäkään esimerkiksi enkeliveljeäni menettänyt lopullisesti ole, hän on aina veljeni, vaikka kulkeekin rajan toisella puolella. Vaikka olenkin tämän oivaltanut, ei se siltikään vähennä sitä surua ja tuskaa, joka täyttää sydämen, jos miettii menettämistä ja luopumista lopullisemmalta kannalta, tässä hetkessä ja elämäntilanteessa. Alkuviikosta kuulemani ja onneksi vääriksi osoittautuneet uutiset koskivat juuri näitä lopullisemmalta tuntuvia asioita, mutta en mene aiheeseen sen enempää. Miksi ajatella asioita, jotka aiheuttavat pahaa mieltä, etenkin kun sen suurempaa syytä ei ole, ja vaikka jollain olisikin, niin se ei miettimällä siitä parane. Jälleen helpommin sanottu, kuin tehty, jos asia on ajankohtainen. Tiettyihin asioihin ei kuitenkaan yksinkertaisesti pysty varautumaan, eikä niitä pysty etukäteen miettimään tai tuntemaan halki, poikki ja pinoon. Erään lapsuudenystäväni äitiä siteeratakseni: "Antaa hevoosen tuumata, ku sillä on isoompi pää."

Ulkona tuoksuu syksy

Eilen oli ensimmäinen aamu, kun kunnolla tuoksui syksylle. Sieltä se tulee, pikkuhiljaa ja salakavalasti, alkaen aamukasteesta, ensimmäisistä keltaisena leijailevista lehdistä ja kultaisista viljapelloista. Puolestani juuri tämä vuodenaika saisi kestää vähän kauemminkin. Loppukesää ja alkusyksyä voitaisiin venyttää ja skipata kokonaan mustaakin mustempi loppusyksy ja kaamosaika, hypätä suoraan joulukuuhun ja siitä helmikuulle, jolloin aamut alkavat hiljalleen valkeemaan. Lienee yhtä todennäköistä, kuin pari viikkoa sitten I want-listalle asettamani kuukauden loma kolmesti, vai oliko se neljästi, vuodessa. :D

Monilla tuntuu työmaailmassa alkavan uusia projekteja kesän ja lomien jälkeen, mutta omalla kustannuspaikallani tuntuvat projektit pyörivät läpi kesän samalla sykkeellä, kuin aina muulloinkin. Suurin osa kollegoista on palaillut lomilta ja kuun loppuun mennessä myös kesätyöntekijät lopettelevat pestejään. Ja pakko päästä jälleen sanomaan, että kuun loppuun mennessä allekirjoittanut heittäytyy toisen kerran tänä kesänä (tai syksynä) lomamoodiin ja ottaa sinivalkoiset siivet pikkumimmin kanssa alleen. Mutta sitä ehdin täälä blogin puolellakin täpisemään vielä moneen kertaan seuraavan parin viikon aikana, koittakaa kestää.

Loppukuun aikana ajattelin saada valmiiksi myös puusohva-projektin - joka on venynyt ja vanunut vasta noin yhdeksän kuukauden verran - ja sutia kaunokaisen pintaan valkoisen kalkkimaalipinnan. Nyt ollaan jo aika lähellä finaalia, sillä sain tänään haettua myös maalin paikallisesta sisustusputiikista. Siinä ne nyt nätisti odottavat rintarinnan; puusohva ja maalipurkki. Projektin loppuunviemistä on sen toteutuessa ehkä pakko juhlistaa jotenkin, sen verra pitkissä kantimissa tämä homma on ollut. Mutta siis ihan pian, ihan pian..stay tuned.

Hyvää pikkulauantaita jokahittelle, tästä on leppoisaa lasketella loppuviikkoon ja viikonloppuun!

1700-luvun markkinahumua ja lomafiilistä

Vaikuttaa siltä, että allekirjoittanut on ollut enemmän tai vähemmä lomafiiliksissä pitkin kesää. Aina, kun aurinko näyttäytyy ja lämpötila kohoaa pariinkymppiin niin jaksaa hymyilytyttää ja hommat tuntuu jotenkin kevyemmältä. Olen tänä kesänä lähtenyt aina ulos - siis kirjaimellisesti ulos ja pois toimistosta - lounaalle, kun vain kelien puolesta ollut mahdollista ja kattanut kotonakin päivällisen terassille moneen kertaan. Pikkumimmikin rakastaa syödä terassilla ja muutenkin ulkotiloissa, ja mikäs sen helpompi lomafiiliksen luoja, kuin terassille katettu ruoka. Näin sateisena sunnuntaina voikin hykerrellä sitten tyytyväisenä, että ottaa auringosta ilon irti silloin, kun se paistaa.

Tänä viikonloppuna - ainakin perjantaina ja lauantaina - on kesä hellinyt taas sen verran, että uskaltauduimme uimaan: Neiti K, en todellakaan minä, joka ei vuosikausiin ole Suomen vesistöissä uinut. Vilukissa mikä vilukissa, ja tottapuhuen en koe minkäänlaista halua pulahtaa luonnonvesiin. Kai minussa sitten on ripaus kermaper**en vikaa siinä kohdin. :D

Tämän vuoden Isossakyrössä järjestettäviä 1700-luvun markkoinoitakin suosi säät ainakin parin ensimmäisen päivän osalta toisin, kuin vuosi sitten. Vuosi sitte tuli vettä taivaan täydeltä muistaakseni koko markkinaviikonlopun ja oli kaikinpuolin syksyinen meinkinki, mutta onneksi nyt vettä ei tullut koko kolmea päivää. Markkinoilla olisi ollut vaikka ja mitä nähtävää ja shoppailtavaa, mutta pikkumimmin ollessa mukana oli viisainta vain tyytyä katselemaan ympärilleen ja ihailemaan mitä kaikkea onkaan tarjolla. 1700-luvun markkinoilla ei (onneksi) perinteinen markkinaroina hypi silmille, vaan kaikki on enemmän tai vähemmä käsityönä valmistettua, makeisia myöten. Metrilakukojua ei tähyilystä huolimatta löytynyt, mikä kieltämättä oli pienoinen pettymys. :D Suosittelen ehdottomasti kaikkia vierailemaan näillä markkinoilla ja lähtemään vaikka vähän kauempaakin; se kannattaa kyllä. Markkinat ovat toteutettu hienosti ja kaikkeen on pukeutumista myöten panostettu. Isosti peukkuja ja plussia näille kyläkinkereille!

Pian saa kaivaa aamukammankin jälleen esiin ja alkaa laskemaan päiviä lomaan ja aurinkoon lähtöön. Ei huonompi fiilis lopetella tätä viikoa ja aloittaa uutta. Life is good. :) Rakkautttttaaaaaaaaaaaaa ja kivaa elokuista sunnuntaita jokahittelle!

Oi niitä lukio -ja opiskeluaikoja

Monessa perheessä ollaan jälleen uuden lukuvuoden kynnyksellä. Viimeistään loppuviikosta alkaa teillä ja katukuvassa näkymään pieniä ja vähän suurempiakin reppuselkiä. Kolmisen vuotta sitten raskaushuuruissani kyynelehdin jo neiti K:n koulutaipaleen alkua - ehkä iiiihan vähäsen ennenaikaisesti  - mutta tällä kertaa ei ole kyse siitä. Ainakaan vielä, katsotaan mikä loppuviikosta on tilanne. :D

Omista kouluajoista on jo tovi, jos toinenkin, mutta muistelen niitä edelleen lämmöllä, etenkin lukio-aikaa. Monelle kouluajoista nousee parhaimmiksi opiskeluajat lukion tai ammattikoulun jälkeen: Opiskelijabileet, haalarit, kaikenkarvaiset skabailut ja kissanristiäiset, sekä muu asiaankuuluva touhu. Tämä retro on tässä kohtaa erilainen entinen nuori  ja fiilistelee lukioaikoja. En tiedä edes miksi näin on, mutta joku sen ajanjakson nostaa koulu -ja opiskeluajoissa yli muiden, vaikka en ammattikorkeakouluvuosiakaan moiti. Lukioaikana elo ja olo oli ehkä vielä sen verran huoletonta ja vastuuvapaata, että sai keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen, joka omalla kohdallani tarkoitti opiskelua, pesäpalloa, ystäviä ja poikaystävää. Kun tuohon yhtälöön lisättiin ammattikorkeavuosina vielä työ, niin kalenterissa oli ruuhkaa ja vapaa-aika kortilla. Kummasti sitä ehti silti myös liehumaan viikonloppuisin kaupungilla juhlatunnelmissa. Oi niitä aikoja. :D

Lukioajoilta parhaiten mieleeni ovat jääneet Rukan reissut, Yö Koulussa-tapahtumat, silloisessa mittakaavassa pitkät lounaat, Amarillossa vietetyt matikantunnit ( ..öhöm.. ), päivittäiset bussimatkat, peräpenkin pojat, uudet ihmiset, vanhojentanssit, penkkarit..hyviä ja rakkaita muistoja on vaikka millä mitalla. Millaisia muistoja teillä on koulu -ja opiskeluajoilta ja mikä oli oman opintouranne paras ajanjakso?

Ainiin, muistetaanhan olla liikenteessä entistä tarkempana nyt, kun koululaiset tosiaan palaavat opintielle. Rakkauttaaaaaaaaaaaaa!

Ollamöllöttely-viikonloppu kuvina

Tänä viikonloppuna ei meidän taloudessa tapahtunut paljoakaan, mikä oli ihan virkistävää ja kivaa vaihtelua. Ei tässä nyt ihan mahdotonta vauhtia tänä kesänä ole menty, mutta tällaiset go with the flow-viikonloput on välillä todella jees. Ainoana suunnitelmana tällä viikonlopulle oli käydä Ylistaron eläinten vanhainkodissa, Wanhalla Markilla - joka muuten on aivan ihana paikka! - mutta sateinen ja märkä sää sai suunnitelmat muuttumaan. Jospa ensi viikolla sitten.

Viikonlopun aikana on muunmuassa ihmetelty uutta hulavannetta, mumman ja paapan tuomia tuliaisia, sekä jatkuvaa vesisadetta. On syöty hyvää ruokaa ja pyöräytin tuossa sunnuntai-illan ratoksi ja paahdetun parsan ja porkkanan kaveriksi myös haydaria; nnnnnnam!

Hyvää alkavaa viikkoa jokahittelle!

Käynnistymisvaikeuksia

En liene ainoa, jolla on piiiiikkiriikkisen käynnistymisvaikeuksia näin loman jälkeen. Toimistoelämä ei houkuttele, kun ulkona paistaa aurinko, mutta onneksi voi aina nauttia lounaansa ulkona ja istua kahvipausseilla reteästi auringossa kuvitellen itsensä ihan jonnekkin muualle, kuin missä todellisuudessa on..kunnes palaa taas koneen ääreen. Siinäpä sitä länsimaiselle ihmiselle taas ongelmaa kerrakseen. :D

Mutta hei, viikonloppu lähestyy ja ainakin Pohjanmaalla se tietää jälleen kinkereitä Seinäjoen suunnalla! Tänään on pyörähtänyt käyntiin Vauhtiajot iltatapahtumalla, joka viime vuoden tapaan on kolmepäiväinen. Ratakisat pysyvät kaksipäiväisenä. Kaikki kynnelle kykenevät siis Seiniksen suunnille, siellä jälleen tapahtuu! Itsellä jää nämä kinkerit väliin, sillä parin viikon takaiset Tammerfestit ja viime viikon kesälomareissu pikkumimmin kanssa söivät kesäbudjettia sen verran, että nyt on viisainta nauttia jostain muusta, kuin festaripöhinästä. Totuuden nimissä on myös myönnettävä, että ekasta lomanjälkeisestä työviikosta palautuminen jollain muulla tapaa, kuin festaroimalla houkuttaa kovasti. Vähän selittelyn makua, myönnän.

Käynnistymisvaikeuksia tai ei, niin edessä olisi neljän viikon rutistus ennen seuraavaa lomapätkää, ja kesä antaa parastaan, joten mikäs tässä on ollessa. Elokuu on tuonut mukanaan myös pimenevät illat, joten nyt on täydellinen aika sytyttää tunnelmavaloja ja kyntilälyhtyä vaikkapa terassille ja fiilistellä lämpimiä ja hämärtyviä iltoja. Mikäli illan viileys yllättää, voi aina kääriytyä huopaan, vetää jalkaan villasukat ja antaa vaikkapa viinin lämmittää. Siinä taisikin olla osa viikonlopun suunitelmista. Elokuun iltojen listäksi myös mansikat ovat parhaimmillaan ja itse käyn itseni kanssa taistelua siitä ehtiikö pakkaseen marjoja muuta, kuin näöksi loppujen mennessä suoraan lautaselta parempiin suihin. Jälleen, valtava ongelma sekin.

Hyvää ovella olevaa viikonloppua jokahittelle! Rakkauttaaaaaaa, ja niitä mansikoita. :)