Kanskikuva

Kanskikuva

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Asioita joihin en usko

Visual Diaryn Sara kirjoitti pari kuukautta sitten blogissaan asioista joihin ei usko, postaus löytyy täältä, ja sen verran mehevä oli aihe, että pakkohan siihen on itsekin tarttua. Yleisesti ottaen uskon vähän kaikenlaisiin juttuihin, tai ainakin haluan uskoa. Siinä tietysti on vissi ero, eivätkä kaikki asiat ole edes uskosta kiinni. Pidemmittä puheitta, here comes.

Karma.
En oikein jaksa usko karman lakiin. Kaikilla asioilla, päätöksillä, tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on tottakai seurauksensa, mutta en kutsuisi sitä karmaksi. Mielestäni on ainoastaan hyviä ja huonoja valintoja tai onnea, ja toiset asiat ovat vain meant to be. Jos uskoo karmaan ja ajattelee sen hoitavan niinsanotusti tilit tasan, jos joku on kohdellut epäreilusti kannattaa ehkä miettiä myös ketä itse on kohdellut kurjasti, että karma on tehnyt vastaiskun.

"Lähdetään käymään yksillä."
Jeah right, who are you kidding. Yksille lähteminen on silkkaa itsensä huijaamista ellei satu olemaan liikkeellä autolla. Siinä tapauksessa tuo statement toimii, mutta jos vaikkapa hyppää fillarin selkään ja lähtee terassille "yhdelle", ei kannata ihmetellä, jos kohtaa silmienpyörittelyä.




Maanantai on viikon paras päivä.
Ei ole, piste. Maanantai on maanantai, vaikka voissa paistaisi. Tosin viime aikoina viikonpäivillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen, mutta maanantai on maanantai ja perjantai on perjantai, vaikka asiaa mitenpäin katsoisi.

Kateus. 
Tämä on  monitasoinen juttu: Kateus on mielestäni yksi turhimmista ja typerimmistä fiiliksistä, mitä ihmisen tunneskaalasta löytyy. Toisaalta pienoinen kateus saattaa ajaa parempiin suorituksiin ja tavoittelemaan jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi ilman tätä hölmöä tunnetta tajunnut edes tavoitella. Kolmanneksi, jos joku sanoo ettei ikinä, milloinkaan tunne kateutta, niin sanoisin, että "älä huijaa". Kateus on yksi ihmisen tavallisimmista tunteista siinä missä ilo, suru tai innostuminenkin.

"En ikinä menetä hermojani lasten kanssa."
Onneksi olkoon, ansaitset rauhanpalkinnon, Äiti Teresan kunniamaininna, sekä Dalai Lamalta papukaija-merkin. Todennäköisempää on yksisarvisen ilmestyminen ikkunan alle. :D

Valkoiset legginsit/tregginsit/yms.
 Ei vaan näytä hyvältä - kenenkään päällä.

Uhkailu-kiristys-lahjonta - tie lapsuuden traumoihin.
En pysty uskoa. Tietysti riippuu keinoista, joita käytetään, mutta jos kyseessä on ihan perus "ellet syö ensin ruokaa, et saa jälkkäriä"-tyyppisiä juttuja, niin I don't think so. Kaikissa asioissa voidaan tietysti mennä äärimmäisyyksiin, mutta itse en ole ainakaan niin fiksu, että olisin keksinyt miten lasta kasvatetaan ellei esimeriksi kerrota ja opeteta, että kaikilla teoilla on seurauksensa. Toiset saattavat kutsua tätä uhkailuksi, tai kiristykseksi.


Yksinhuoltajien lapsilla on huonommat eväät elämään.
Hahahahhahaa, en usko hetkeäkään. Ei ole kiinni huoltajuussuhteesta millaisen kotikasvatuksen saa, ja miten paljon lapseen; hänen harrastuksiinsa, koulutukseen, ynnä muuhun panostetaan.


Kukkahousut.
Tiedän tämän olevan kuuminta hottia ja monien pitävän kukkauhousuja suvereenisti - hatunnostoni heille - mutta tämä antikukkakuosimuidu ei moiseen taitu. Ei edes kotioloissa.


Ainoa tapa, jolla voisin pitää "kukkahousuja"


Vappu on turha juhla.
Tarkoitan nyt nimenomaan vappua sillä tavoin, kuin sitä nykyään juhlitaan; en erityisemmin aatteellisena juhlana. Itselleni vappu tarkoittaa kevään taittumista kesäksi, vaikka näillä leveysasteilla se ei kelien puolesta useimmiten niin olekaan. Joskus muinoin vappua juhlittiin kaveripiirissäni aina, toviksi vappu muuntui jopa omissakin silmissäni enemmän tai vähemmän pakkojuhlaksi, mutta taas vapun juhlimisessa on oma tunnelmansa. Se ei tarkoita välttämättä skumppapäissään kylillä hillumista, vaan lähinnä hyvää ruokaa, vappumunkkeja, simaa, serpentiiniä, ilmapalloja ja jossain määrin sitä skumppaakin. Ja hei viikon päästä vappu on täällä!




Positiivisuus on perseestä.
En usko, ei ole. Jotkut saattavat syyttää turhasta haihattelusta, mutta lähtökohtaisesti (sana aiheuttaa edelleen hilpeyttä, vanha inside-läppä :D) pienellä haihtattelulla kaikki on kivempaa.

Suklaat voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Noup, en pysty siihen. Tai pystyn, mutta muutan noin viiden sekunnin päästä mieleni. Tämän hetken lemppari on geisha, ja juuri nyt alkasi tekemään mieli Maraboun normi maitosuklaata. #suklaaonsuklaaonsuklaa




Hiilarit on helvetistä.
En allekirjoita. Kroppaa tottuu kaikkeen, kunhan kuljetaan kultaista keskitietä. Olen alkanut uskomaan myös siihen, että keho kertoo kyllä mitä tarvitsee, joten jos himoitset hiilareita, suo se itsellesi. Tosin itse en nyt aio tätä toteuttaa, koska kehoni yrittää kertoa tarvitsevansa suklaata, mutta tiedän sen tässä kohtaa huijaavan. :D


Ihmissuhteiden kuuluu olla vaikeita. 
Ei kuulu. Aina ei tietenkään voi olla helppoa ja yhtä ruusunpunaista eloa ja oloa, mutta pääasiassa kyllä. Ei tarvita draamaa ja sydäntä raastavaa vuoristorataa, että rakkaus olisi oikeaa. Se on oikeaa vähemmälläkin säätämisellä ja epävarmuudella. Itseasiassa oma kokemukseni on, että mitä vähemmän säätämistä, epävarmuutta ja draamaa, sitä enemmän pystyy toiseen ihmiseen keskittymään.

Että asiat vain tapahtuvat itsestään.
Mikään ei tapahdu itsestään, paitsi ajan kuluminen. Jos haluat jotain, tee sen eteen töitä. Jos et halua jotain, tee asiat niin, ettet joudu tilanteeseen, johon et halunnut. Mikään - muu kuin vakava sairastuminen tai onnettomuus - ei ikinä, automaattisesti "vain tapahdu" ellet tavalla tai toisella ole edesauttanut asiaa; on kyseessä sitten toivottu juttu, tai jokin, mihin ei ole tähdännyt. Älä syytä muita siitä missä olet oman elämäsi kanssa, sillä kukaan muu ei tee valintoja puolestasi, kuin sitä itse. ..ellet ole lapsi. Silloin vanhemmat saavat suuremmilta osin päättää. Pakko mainita näin uhmaikäisen äitinä. :D




 Että tietyn ikäisenä "kuuluu" tehdä tiettyjä asioita.
Tässä tietysti biologia asettaa omat rajansa, mutta noin muuten: Ei ole ikinä esimeriksi liian myöhäistä opiskella, vaihtaa alaa / työpaikkaa / asuinpaikkaa, aloittaa uusia harrastuksia tai ylipäätään kiinnostua uusista asioista. Aina voi myös lähteä rokkifestareille ja juoda viiniä aamuun asti, jos sille tuntuu. Aina voi matkustaa, tai olla matkustamatta, tavata uusia ihmisiä ja avartaa maailmankuvaa. Aina voi haaveilla ja asettaa tavoitteita. Ja ennenkaikkea aina on juuri oikea aika nauttia hetkestä ja elämästä.




Tähän on hyvä päättää, kivaa viikon alkua! Kertokaa mihin te ette usko?

Kuvat: Pixabay


perjantai 13. huhtikuuta 2018

Uusia tuulia ja isoja ohjelmanumeroita

Arvatkaa mitä! Kesä, kärpäset, aurinko, lämpö, valoisat illat ja pitkät päivät; ihan ovat nurkan takana! Tiet pölyää jo siihen malliin, että kesä ei voi olla kaukana ja astmaatikon keuhkotkin sen kyllä tunnistavat. Ei lunta, vaan pölyä. Ei pakkasta, vaan aurinkoa ja lämpöä. Ei lumisadetta, vaan vesisadetta. Ajjettä! Taisin mainita jossain kohtaa, että isoja ohjelmanumeroita on tälle keväälle tiedossa ennenkuin lomat toukokuun loppupuolella tulevat vastaan. Nyt alkavat siirrot olemaan käsillä, jännittävää.


Kuva: Pixabay


Olen tässä kevään mittaan myynyt asuntoni. Rivarikaksiokotini, jota noin viisi ja puolivuotta sitten olin ensimmäisen kerran katsomassa, kun katsottavaa ei ollut edes väliseinien vertaa. Oli pimeää, märkää ja tuulista, kun pompin kurakossa tekeillä olevan rivitalon luo ja yritin hahmottaa mihin tulee mitäkin. Kun rivari aikanaan sitten valmistui, oli kevät, aurinko paistoi ja vappu lähestyi.Paikka tuntui kodilta välittömästi ja reilun kymmenen kaupungissa vietetyn vuoden jälkeen oli ihanaa päästä takaisin pellonlaitaan. Nyt tuossa kodissa on asuttu aika tasan viisi vuotta ja on aika siirtyä eteenpäin. Mieli on vähäsen haikea, onhan kyseessä muunmuassa neiti K:n ensimmäinen koti, mutta ei voi saada tilaa uudelle, ellei luovu vanhasta. Olen aina ollut sitä sorttia, joka kiintyy ihmisten lisäksi myös paikkoihin, esineisiin ja jopa autoihin. Ai että kuulkaa miten kova paikka oli aikanaan vaihtaa pikku-audini pois ja hommata tilalle "järkevä" auto. Samaa haikeutta on ilmassa nytkin, mutta samalla olen onnellinen ja innoissani, että elämä menee eteenpäin ja asuintilaakin tulee olemaan vähäsen enemmän. Koko asuntokauppa-asia eteni vauhdilla, joten kovin paljon aikaa ei ollut käytännön asioiden järjestämisessä tuhlattavaksi, mutta niin vain asiat järjestyivät. Jahka muutto saadaan alta pois en uhraa asuntoasioille ajatustakaan muutamaan toviin - elinaksi sanottuna ainakaan koko kesänä siis. :D


Kuva: Paula Hiipakka


Kuva: Paula Hiipakka


Olen elämäni aikana muuttanut tusinan kertaa. Se on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle ja toivon - ja uskon - että edessä ei tämän jälkeen ole enää kovin montaa muuttolaatikoiden pakkausrumbaa. Minua vois siis kutsua jonkinlaiseksi muuttokonkariksi, joten kokemuksesta tämä homma ei jää kiinni. Tavarat laatikoihin ja jätesäkkeihin, muutama vahva käsipari kantoavuksi - ruoka -ja juomapalkalla, vinkvink - niin hommahan on melkein valmis. Melkein. Viidessä vuodessa ehtii jos jonkinmoista rompetta kaappeihin kertyä etenkin, kun niiden vuosien aikana on myös lapsellistunut, joten muuttokuorman kasaamisessa saattaa tovi, jos toinenkin mennä. Pakkaaminen on onneksi jo ihan hyvällä alulla, joten hyvä tästä vielä tulee.

Jos siis olet innokas ja onnekas, ja haluat ensi viikolla tulla apuihin, niin ilmoittautumisia otetaan ilman muuta vastaan. Myös lapsenhoitoapu huomioidaan! Av, yv ja mitä näitä nyt oli. Ennen ensi viikon rutistusta kerään kuitenkin kimpsut ja kampsut kasaan - vähän pienemmässä mittakaavassa siis - hyppään valtion rautateiden kuljetettavaksi ja lähden nauttimaan aikuisten viikonlopusta! Kivaa perjantaita, kolmannestatoista päivästä huolimatta!

torstai 5. huhtikuuta 2018

Pääsiäismeininkiä 2018

Blogin puolella on vietetty hiljaiseloa pari viikkoa, eikä vähiten pääsiäisviikolla perheeseemme iskeneen oksupöpön takia. Hyi yök, ei siitä sen enempää, kuin että nyt saa pöpöt mun puolestani riittää, vaikka suhteellisen vähällä pääsimmekin.




Mutta se pääsiäinen! Pienoisesta potemisesta ja toipumisesta huolimatta nelipäiväiset vapaat vierähtivät oikein kivasti. Sopivassa suhteessa tekemistä ja oleilua, sekä tieysti sitä suklaata. Neiti K oli luonnollisesti innoissaan ja yllättäen meiltä löytyikin noita-trullin sijaan Elsa-trulli. Prinsessat ja ballerinat ovat nyt pop, joten mikä minä olen kieltämään. Itsekin tekisi mieli välillä liehua prinsessana ympäriinsä ja lankalauantaina siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus ilman, että kukaan olisi sen kummemmin ihmetellyt, mutta ehkä ensi vuonna. Tai vappuna. Tai halloweenina. Tai miksei ihan milloin vaan; jokainen herää välillä prinsessana. Käytiinpä lauantaina illalla myös paikallisella pääsiäiskokollakin, jossa oli musiikkia, poniajelua, trullikisa, makkaraa, hattaraa, ja ties mitä muuta, mutta jouduimme valitettavasti lähtemään kotiin iltapuuhiin ennen kokon sytyttämistä. Järjestäjille vinkiksi, että kokon voisi ehkä ensi vuonna sytyttää vähän aikaisemmin, että pienemmätkin trullit ehtisivät sitä ihastella. Muuten tapahtuma oli hienosti järjestetty ja tekemistä - sekä väkeä! - riitti.







Pyhinä ehdittiin pyörähtää myös Keskisen kyläkaupassa Tuurissa, jossa järjestettiin pitkäperjantaina lastenpäivä. Lastenpäivässä oli esiintymässä myös Ryhmä Haun Samppa ja Vainu, joiden johdolla pikkumimmikin joraili sydämensä kyllyydestä ja lopuksi pääsi Sampan kainaloon kuvattavaksi. Kyläkaupalla oli tehty remonttia sitten viime käynnin, minkä ansiosta paikka oli muuttunut edukseen ja ruokaravintolatarjotakin saanut lisäystä. Kiva päivä ja juuri sopivaa vapaapäiväohjelmaa koko porukalle. Keskisen Vesan hoodeilla kannattaa poikeuta kauempaakin, vink, vink! Tulevana lauantaina kyläkaupalla vietetään sisustuspäivää, josta lisätietoa esimerkiksi täältä.

Keskisen retken ja trullihommien lisäksi ohjelmistossa oli luistelua, vohveleita, ystävien treffaamista, yksi alkuunsa jäänyt pulkkamäki -ja leikkipuistoiluyritys, sekä pari vähäunista yötä. Pääsiäisenä piti katsastaa myös Elonkerjuun nykykeikkakunto, mutta pienoisten muuttujien takia se jäi nyt toiseen kertaan. Onneksi Pohjanmaan Rollarit keikkailee tässä kevään mittaan useammankin keikan verran, joten toivo elää, että jollekin niistä pääsisin karkaamaan.




Miten teidän pääsiäinen sujui ja menivätkö neljän päivän vapaat toteen?