Kanskikuva

Kanskikuva

lauantai 19. toukokuuta 2018

Elonkerjuu - ja siivet kestää!

Olen intohimoinen musiikinkuluttaja. Musiikki piristää, parantaa, antaa potkua ja rauhoittaa. Helposti saatavilla oleva asia, suuri vaikutus. Musiikki voi viedä tiloihin, toiseen todellisuuteen ja antaa mielettömiä elämyksiä. Se sopii arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun, aikuisille ja lapsille.




Ennen neiti K:n syntymää kiersin kohtuullisen ahkerasti keikoilla, ja yleensä autonnokka näytti sinne, missä olisi lauteilla Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, sittemmin useimmiten pelkkä Elonkerjuu, vaikka myös artisti Tähkän keikkakunto on noin kerran vuoteen käyty toteamassa (ja kova sekin on). Bändi on kulkenut mukanani - vai kenties toisinpäin :D - viimeiset 13 vuotta ja noihin vuosiin mahtuu muistoja, jos jonkinlaisia. Bändin keulassa on nyt kolmas laulaja, Osku Ketola, ja niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, vaikka originaalia ei kukaan korvaakaan. Bändi on siis uuden laulajansa kanssa työstänyt uusia biisejä ja tehnyt tänä keväänä paluun lavoille puolentoistavuoden tauon jälkeen. Olin aluksi melkoisen vaihtelevilla fiiliksillä jälleen uusien kuvioiden suhteen, vaikka laulajavalinta olikin mieleeni heti, kun asia julkistettiin. Silti vähän mietitytti, koska hyvässä muistissa oli vielä edelliset uudet kuviot. Puolisalaa takavasemmalta hiipi myös mieleen, että yritetäänkö tässä nyt lämmittää jo jotain kertaalleen - tai pariin kertaan? - viilennyttä keitosta. Ei yritetty: Uusi materiaali osoitti, että nyt on tulilla ihan uudet keitokset. Fiilistelyjäni keväällä ilmestyneestä sinkusta, Saanhan Mä Tulla Viereesi, plus biisin video löytyy täältä. Mainittakoon, että ryhmän toinen sinkku, Mä Oon Oikees, Ketolan äiteen poika laulajanaan ilmestyi eilen perjantaina, 18.5., ja kesärundin bändi aloittaa 2.6. legendaariselta Teuvan Kaarihovilta. Bändin kuulumisia ja muut kesän keikat löytyvät täältä.




Mutta asiaan! Olin tulossa kertomaan, että kävin katsastamassa bändin nykyisen keikkakunnon vappuaattona toisessa legendaarisessa maakunnan mestassa, Kauhavan Tiikerissä. Tiikeri ei vuosien varrella tunnu muuttuvan mihinkään, mikä tavallaan on lohdullista, vaikka syytä ehkä pieneen - tai vähän isompaankin - päivittämiseen olisi. Bändi nousi lauteille puolenyön jälkeen ja fiilis oli ensisoinnuista kuin olisi kotiin tullut. Hassua, miten jotkut tilanteet vaan tuntuvat kotoisan tutuille. Ehkä asetelma on sama, kuin hyvä ystävän kanssa: Ei haittaa, vaikka näkemisten välillä menisi aikaa pidempäänkin; voidaan jokatapauksessa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Fiilistä vahvisti entisestään Oskun varma, rauhallinen ja (vaikka ei verrata saisikaan, mutta kamoon) edeltäjiinsä verrattuna eleetön esiintyminen. Miehellä on upea, upea ääni, eikä Elonkerjuu olisi Elonkerjuu ilman viulua, joten artistin instrumentti istuu kuvioon täydellisesti. Vanhat biisit soivat komeasti, vaikka onkin kappaleita, jotka sopivat ainoastaan Laurin suuhun, sekä tekstejä, jotka henkilöityvät hyvin vahvasti taiteilija Lagströmiin, joka siis toimi bändin laulajana Laurin jälkeen. Odotan uutta materiaalia kuitenkin ehkä suuremmalla mielenkiinnolla, kuin koskaan aikaisemmin, ja eilen ilmestynyt sinkkubiisi Mä Oon Oikees on ainakin keikoilla tuntunut päässeen jo suureen suosioon, myös allekirjoittaneella. Neiti K:kin tykästyi biisiin kuunneltuaan sitä eräältä keikkavideolta ja lauleskeli muutaman päivän kolmevuotiaan auktoriteetilla "sä oot vääräs ja mä oon oikees". Biisi on takuuvarmaan Kerjuuta ja lyriikat osuvat tämänpäivän (some)maailman oikkuihin, touhuihin, mielensäpahoittamiseen ja päsmäröintiin enemmän, kuin osuvasti, koska hei; minoon oikees ja sinoot vääräs. 

Elonkerjuu siis porskuttaa ja bändillä on varsin vahva fanikanta, vaikka tyyppejä ei niin julkisuudessa tapeetilla näekään. Vaikka ihan Laurin kaliiberin kiertuejunaa ei bändistä ehkä saakaan - tai jää nähtäväksi?! - niin musiikki ja livevedot puhuvat puolestaan. Bändi on iskussa ja tuntuu tekevän asiat juuri siten, kuin huvittaa, kuitenkaan unohtamatta fanejaan. Isot peukut ja tsempit bändille (ja meille mukanakulkijoillekin); jännän äärellä ollaan jälleen kerran. #ilmanteitäeiolemeitä




Kuvat: Teppo Kangas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti